~ KT: •Time Machine• part 2

Heei~

Jos et ole lukenut tarinan ensimmäistä osaa, sinun kannattaa se lukea. Pääset siihen tästä.
Ömh.. Nyt saatte lukea hyyvin sekavan ja tylsän kuvatarinan : D olenhyvämainostamaantarinoitani

Tämän tarinan myötä saatte tietää paljon asioita Nakan menneisyyteen (sekä ehkä tuleviin nukkesuunnitelmiin?) liittyen. Ei tämä ole mitenkään asioita hirveästi muuttava tarina, vaikka niin aluksi saattaisi luulla.. Tää ei nyt oo mitenkään älyttömän jännittäväkään, toisten mielestä kuolettavan tylsä ja toisten mielestä (en kyllä tiiä keiden :D) ehkä kiinnostava.

Oon kuitenkin käyttäny tän miettimiseen yhet yöunet ja on ollu kauhee stressi saada tää valmiiks ennen juhannusta.. Että toivon että arvostatte tätä kaikista puutteista huolimatta.. ^^''

 >VAROITAN, TARINA ON IHAN PIMEÄ<

 Laittakaa taustalle jotai nyyhnyyh- musiikkia, jos tahdotte :--D siismitä?

 Nirsk... Nirsk...
 

Tums.
Naka: - Auh..

Naka: - Huoh.. Missä mä oikein oon?

?: Loistavaa, aikakone siis toimi vielä.. Olet matkannut aina ajattomaan aikaan asti~ Tämä on tila, jossa eri maailmat voivat olla puheyhteyksissä keskenään.

Naka: - Häh, kuka sinä olet ? Miksen näe sinua ?

?: -Ai niin, anteeksi. Unohdin esittäytyä, herrasmiesmäisyyteni kärsii jälleen... Nimeni on Takato~

Et voi nähdä minua, olen toisessa ajattoman ajan keskuksessa.

Naka: - A-ahaa.. . __ . Mä tuota..

Takato: *ei kuuntele* - Kutsuin sinut tänne hieman.. sanoisinko, selvittelemään asioita.

Naka: - Niin että mitä varten? En edes tunne sinua ! >.< Ja mikä ihmeen ajaton aika, sun pää tässä selvittelyä kaipaisi !

Takato: - Heh, samanlainen kuin ennenkin...

Naka: ?!

Takato: - Tämä ei vie kauaa aikaasi, lupaan sen~ Nyt tahtoisin tietää vähän menneisyydestäsi, Naka.

Naka: Sehän tietää mun nimenkin..!

*hiljaisuus*

Naka: - Mitä menneisyyteni sinulle kuuluu ?

Takato: - Kerrohan nyt niin päästään täältä vielä tänään poiskin.

Naka: - No, hyvä on. Mitäs ihmeellistä siinä nyt olisi.. Kun olin pieni, asuin normaalisti vanhempieni kanssa pienessä talossa maalla. Muistan, että kotimme vieressä oli riisipelto, ja isäni oli siellä töissä.. Vaarini tuli meille usein kylään ja opetti minulle erilaisia karateliikkeitä, hän oli nuoruudessaan ollut mustan vyön omistama mestari.. Naapurissamme asui paljon lapsia, heidän kanssaan minä aina leikin. Se oli lapsuuteni, muuta en muista. Kuinka niin ?~

Takato: - Hyvä hyvä. Muistintyhjennys meni niinkuin pitikin. Valitettavaa kyllä, oikea lapsuutesi ei ollut noin aurinkoinen.

Naka: - ... Mitä tarkoitat ?

Takato: *huokaisee* - Tehdään tämä nyt kerralla selväksi. Kaikki oikeat muistosi on tyhjennetty ja niiden tilalle laitettu keksittyjä asioita..

Naka: - Mutta.. Miten..? Miksi..? Mitä sinä oikein höpiset ?!

Takato: - Totta se on, Naka.

Naka: - En ymmärrä tätä, kaikki on tapahtunut niin nopeasti.. Miksi minulle kerrotaan tästä nyt?! Voitko selittää?

Takato: - Ilomielin.

Takato: - Itseasiassa, voisin myös näyttää sinulle pari asiaa. Oletko valmis?
Naka: - Pa-pakko kai se on olla. 
 Takako: - Hyvä. 

 

Takato: - Oikeasti olet ottolapsi, Naka. Vanhempiesi historiaa en tiedä, sillä ilmestyit eräänä pimeänä syyskuun iltana kapaloituna liikkeemme portaille, olit noin kaksivuotias. Isäni oli kelloseppä ja meillä oli kelloliike, jossa kahdestaan asuimme. Samassa kapalossa sinun kanssasi oli vastasyntynyt lapsi, isäni arveli hänen olevan pikkusiskosi, sillä olitte aivan samannäköisiä.

Isäni koki oikeaksi ottaa kapalon ja alkoi hoivata teitä kuin omia lapsiaan. Itse olin silloin noin kolmivuotias, sinua vuoden vanhempi. Hän nimesi sinut edesmenneen äitini mukaan, koska teillä oli kuulemma aivan samanväriset silmät.

Aika kului. Liikkeemme takoi rahaa. Me kasvoimme, kasvoimme yhdessä, onnellisessa sekalaisperheessä. Muistan, kuinka leikimme aina keskenämme. Olin tosi iloinen, kun sain kaksi uutta ystävää, pidin teitä oikeina siskoinani. Isäni oli tasapuolinen meitä kaikkia kohtaan ja vei meitä erilaisiin hauskoihin paikkoihin aina viikonloppuisin.

Pian koitti minun aikani mennä kouluun. Seuraavana vuonna sinä tulit sinne, siskosi meitä myöhemmin. Kävimme kaikki vuorollamme pientä kyläkoulua maaseudulla. Se oli mukavaa aikaa.
 

Olit jo pienenä varsin rohkea, välillä uhkarohkeakin. Väitit, ettet pelkää kummituksia, kun menimme kerran illalla niin sanottuun 'aavemetsään'. Tykkäsit juosta, olit todella energinen.
Keksityssä menneisyydessäsi vaarisi opetti sinulle karatea. Niin opetti oikeastikin, mutta ei vaarisi.
Isäni veli, eli setäni oli myös taitava karaten taitaja, ja hän aina kyläillessään opetti meille jotain. 
Sinä olit varsin taitava jo pikkuisena, johtui varmaankin geeneistä.
 

Taas vuodet kuluivat. Liikkeemme rullasi hyvällä mallilla, vaikkei asiakkaita solkenaan käynytkään, olihan se sen verran pieni & vaatimaton paikka. Isä oli kuitenkin onnellinen, ja se jos joku oli tärkeää minulle, kuten varmasti teillekkin. Eräänä päivänä kuitenkin kaikki muuttui.

Muistan, kuinka sinä yönä heräsin oudon tunkkaiseen ja savuiseen ilmaan. Nousin sängystäni ja tunsin kuumuuden melkein lävistävän itseni. Kauhukseni huomasin, että oven alta pyrki lieskoja kohti huonetta. Hätäännyin ja herätin teidät. Suurin osa rakennuksesta oli ilmiliekeissä, samoin kelloliike. Isä soitti äkkiä hätänumeroon. Olimme jo valmiita hyppäämään huoneessa olevasta ikkunasta, kunnes teimme järkyttävän havainnon; siskoasi ei näkynyt missään.

Ei ollut kuitenkaan enää aikaa. Isä käski meidän kahden hypätä ulos ikkunasta. Isä yritti mennä palavaan osaan taloa huhuilemaan siskoasi. Avatessaan oven hänen päälleen kuitenkin tippui jotakin, palava kattoparru kai. Kuului vain huuto, ja sen jälkeen oli hiljaista. Vain hohtavat, ilkeännäköiset liekit nuolivat taloamme. Tuli rätisi, aivan kuin liekit olisivat puhuneet, heitelleet herjauksia päällemme. Oli kauheaa ajatella, kuinka isä kuolisi lapsuudenkotimme mukana. Me kaksi olimme aivan hädissämme, sinä sait muistaakseni jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja aloit itkeä. Loppuyöstä en muista paljoa, olin niin shokissa. Palokunta kuitenkin saapui, ja meidät kuljetettiin setämme luo, hän oli lähinnä asuvin lähiomainen.

Pari päivää sen jälkeen, kun kelloliike/kotimme oli palanut, alkoi tapahtua outoja. Aika alkoi temppuilla. Kun suurin osa kylän kelloista oli palanut liikkeen mukana, aika ei enää tiennyt minne asettua. Kukaan ei enää tiennyt mitä kello oli.

 Eräänä talvipäivän aamuna aika kuitenkin menetti kontrollinsa täysin. Ennen tätä liikkeen raunioissa oli varmaan ollut vielä yksi kello, joka piti aikaa jotenkin paikallaan. Mutta sinä päivänä tämäkin kello pysähtyi. Muistan sen päivän. Maa alkoi täristä. Muistan, kuinka esineet tärisivät ja kaatuilivat. Tämän jälkeen kuului kova pamaus. Ja pum, olimme siirtyneet jonnekkin keskiajan liepeille. Suurin osa kylän asukkaista sekosi täydellisesti. Kaikki eivät tajunneet, mitä oli oikein tapahtunut.

Setäni pysyi onneksi järjissään. Hän oli juuri saanut suurimman keksintönsä, tekemänsä aikakoneen valmiiksi. Se oli se sama kone, jolla sinä pääsit tänne. Hän ehdotti, että siirtyisimme kaikki kolme takaisin nykyaikaan. Hän halusi samalla testata kojettaan. 
Mutta se ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan. Meidän kolmen sijasta vain sinä siirryit nykyaikaan, jostakin syystä. Setäni ei saanut sinua millään takaisin keskiajalle, mutta pystyimme onneksi kommunikoimaan täällä, ajattomassa ajassa. Setäni oli erikoistut myös maagisuuteen, (sukumme tapaan) ja hän päätti tyhjentää muistisi ja laittaa oikean menneisyytesi tilalle 'valemenneisyyden', jonka hän suunnitteli. Hän koki koko oikean menneisyytesi olevan liian kova pala sinulle ja koko kehittymisellesi ja ajatusmaailmallesi. Hän pystyi onneksi tekemään sen olematta läsnä kanssasi.

Takato: - Tämä on äärimmäisen vaikea pala varmasti sinulle, ja se vaatii paljon sulattelua. Minä o-...

Naka: - Miksi tämä kerrotaan minulle juuri nyt?!

Takato: - Koska ajattelin tämän olevan hyvä hetki. Jos olisit ollut nuorempi, olisit järkyttynyt. Jos taas olisit ollut vanhempi, olisi se ollut salailua ja liian myöhäistä.

Naka: - E-en todellakaan pidä tästä. Tämä on niin..
Takato: - Olen pahoillani. Ei tämä minullekkaan mitään helppoa nieltävää ole.

Naka: *pyyhkäisee kyyneleen pois* - Oletko sinä siis vielä keskiajalla ?
Takato: - Kyllä. Olen vaikka kuinka monesti yrittänyt päästä aikakoneella nykyaikaan, mutta se ei päästä minua kuin vain ajattomaan aikaan asti. Ajaton aika on oikeastaan keskiajan ja nykyajan välissä oleva pysäkki. Ehkä sillä pääsi harppaamaan kahden aikakauden yli vain kerran, silloin sinun tapauksessasi. Sinulla oli todellakin onnea.

Naka: - Kuoliko siskoni ?
Takato: - Tuota..
Naka: - Kuoliko hän tulipalossa ? *korottaa ääntään*
Takato: - Siitä voi olla montaa mieltä.. Itse uskon, että hän ei kuollut. Hän ei lähtisi vaeltelemaan yksin yöllä talossa. Ellei hän jäänyt loukkuun tai kävellyt unissaan.. Ei häntä ole täällä sen jälkeen näkynyt. Ehkä hän karkasi. Tai kuoli. En osaa sanoa. Järkyttävää se oli, ja on vieläkin joka tapauksessa.

Naka: - Ah, pääni.. Pyörryttää..
Takato: - Naka?

Naka: - Ta-Takato..

Takato: - Niin?

Naka: - Lu-lupaa että me..

Naka: - ...nähdään vielä.

Takato: - Minä.. lupaan, Naka. Minä lupaan..

 Nirsk... Nirsk...

Naka: - O-oliko se unta..? On jotenkin outo olo..

Naka: - Hmmh?

 Naka: - Ei, ...

Naka: - ...ei se tainnut olla.



~ ~ ~ ~ ~



On vähä ristiriitaset tunnelmat, aluks meinasin hylätä koko tarinan jonnekki pölyseen nurkkaan, mut halusin silti jatkaa tätä jotenki.. D: Ihme tarinankerrontaa, iha jostai syvältä seki.. x--P
Ymmärrän tosi hyvin jos tulee vähän hämmentyneitä ja negatiivisiakin kommentteja, mutta oon kuitenki nähny tän eteen paaljon miettimistä ja vaivaa, joten.. Toivotaan, ettei niitä tule : )
Joo tää on ihan kahjo tieeedetään.. : D Kirojotusvirheitäki on varmaa vaik millä mitalla Dx
Okei en dissaa tätä enää : D

Niin ja niihin nukkesuunnitelmiin.. Tajusitte (toivottavasti?) että se liittyy jotenkin tuohon herraan joka toimi tuona satusetänä. :--DDd Takatoooh♥ Okei oon nukkunu liian vähän, pää vähä sekasin xd

~

Okeii uskon että skippasitte tuon tekstin tuossa yläpuolella mutta toivon että tämän edes luette:
Seuraava postaus tulee vasta vähän yli viikon päästä, sillä juhannuksen vietän mökillä ja heti sen jälkeen lähden leirille ja tulen vasta torstai-iltana.
Että seuraavaa postausta saatte odottaa vähän kauemmin.. n__n'' Silloin on tulossa järkevämpää antia tältä blogilta~


En selitä enää. Bye.


~Raali & Naka~